Kuparivarannot

Paljonko kuparia on maailmassa?

Kuparia esiintyy luontaisesti kaikkialla – maassa, merissä, järvissä ja joissa sekä hivenaineena että rikkaina esiintyminä. Kupari on elintärkeä hivenaine, mikä tarkoittaa, että kaikki tarvitsevat sitä elintoimintoihinsa: ihmiset, kasvit, kalat ja eläimet. Maapallon maaperän kuparipitoisuus on keskimäärin noin 67 ppm (miljoonasosaa). Useimmat kaivokset hyödyntävät 0,2 – 0,8% pitoista malmia, mutta kaikkein rikkaimmat esiintymät keski- ja eteläisessä Afrikassa voivat sisältää jopa 5-6% kuparia. Yhdysvaltojen Geological Surveyn säännöllisten raporttien mukaan, aina 1950-luvulta lähtien, tunnettuja kuparivarantoja on ollut keskimäärin 40 vuoden tarpeeseen ja arvioituja vielä tutkimattomia esiintymiä yli 150 vuodeksi. Viimeisimpien tietojen mukaan (USGS, 2013) tunnetut kuparivarannot ovat noin 680 miljoonaa tonnia.

Malmivarannot ovat esiintymiä, jotka on löydetty, arvioitu ja todettu kannattaviksi. Metalliesiintymiä on paljon enemmän ja ne sisältävät myös varannot, löydetyt ja mahdollisesti kannattavat esiintymät, sekä vielä löytämättä olevat esiintymät, joiden oletetaan geologisten perustutkimusten perusteella olevan olemassa. Kupariesiintymiä arvioidaan olevan yli 3500 miljoonaa tonnia (USGS, 2013), ne ovat viisinkertaistuneet 60 vuodessa. Arvioon eivät kuulu kupariesiintymät, jotka ovat merenalaisissa noduleissa ja merenpohjan alaisissa sulfidiesiintymissä.

Eurooppa johtaa kuparin kierrätystä maailmassa

Vaikka nykyinen ja tuleva malminetsintä lisää sekä metalliesiintymien että malmivarantojen määrää, emme saa unohtaa, että 45,7% Euroopassa valmistettavasta kuparista on peräisin käytöstä poistuneesta, kierrätetystä kuparista. Euroopan suurimmat kupariesiintymät ovat Venäjällä ja Puolassa. Toimivia kaivoksia on myös Suomessa, Ruotsissa, Bulgariassa, Portugalissa ja Espanjassa. Vuonna 2010 EU:n kaivostoiminta käsitti 855 316 tonnia kuparia (lähde: BGS), noin 5,3% koko maailman tuotannosta. Kierrätyksellä on tärkeä rooli kuparin saatavuudessa, koska nykyinen primäärikupari on huomisen kierrätettävää materiaalia. Koko viime vuosikymmenen aikana noin 41% EU:ssa vuosittain käytetystä kuparista saatiin kierrätyksestä. Tulevaisuuden innovatiivisten menettelytapojen ja teknologioiden pitäisi jatkossakin myötävaikuttaa resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä primäärikuparin kaivostoiminnassa että kuparin kierrätyksessä.

Kaivostoiminnalla on ratkaiseva merkitys tulevalle kysynnälle

Jalostetun kuparin maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut 1960-luvun puolivälistä lähtien yli 250% (5 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin). Jotta voidaan varmistaa, että kuparia on riittävästi yhteiskunnan tarpeisiin tulevaisuudessakin, pitää jalostamisen ja kierrätyksen tasoa lisätä sekä investoida primäärituotantoon (kaivokset).

Kaivosteollisuuden ja kierrätyksen innovaatiot ovat investointi tulevaisuuteen

Teknologian kehityksellä on tärkeä rooli kuparin kestävässä tuotannossa. Teknologiset innovaatiot:

  • johtavat syvemmällä sijaitsevien esiintymien löytämiseen
  • luovat turvallisemmat olosuhteet toimia vaikeissa ympäristöissä
  • vähentävät sekä energian että veden kulutusta
  • auttavat yhä monimutkaisempien malmien käsittelyssä (useita metalleja ja ei-metalliainesosia)

On arvioitu, että vuodesta 1900 lähtien tuotetusta 550 miljoonasta tonnista kuparia kaksi-kolmasosaa on edelleen käytössä. Tämä ilmenee Fraunhofer Institute:n tekemästä kaaviosta Kuparivarastot ja kiertokulku (Glöser, 2013)